Perhe-elämä
Vuonna 1916 Risto Ryti avioitui kollegansa Eric Serlachiuksen sisaren Gerda Paula Serlachiuksen (11.10.1886–6.9.1984) kanssa. Gerda ja Risto Ryti saivat kolme lasta. Henrik syntyi 1916, Niilo Erik 1919 ja Eva 1922.
Gerda Serlachius vuonna 1913. Kuva: G. C. Beresford. Museovirasto.
Gerda Rytin vanhemmat olivat senaattori, oikeusneuvos Johan Julian Serlachius (1854–1925) ja Paula Emilia os. Söderhjelm (1861–1950). Gerda oli perheen neljästä lapsesta kolmas ja ainoa tytär. ”Gerda Ryti tuli monikulttuurisesta kodista, hän oli saanut koulutuksen kotona ja ulkomailla ja hänellä oli erinomainen kielitaito sekä rikkoutumaton tyylitaju. Kaikki tämä tuli hyvään käyttöön paitsi yksityiselämässä myös niissä erilaisissa piireissä, joiden kanssa hän oli tekemisissä puolisonsa Risto Rytin toimiessa Suomen Pankin pääjohtajana, pääministerinä ja tasavallan presidenttinä.” Näin kirjoittaa Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo (Ryti, Gerda. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–)
Gerda Ryti presidentin linnassa vuonna 1941. Kuva: Aarne Pietinen. Museovirasto.
Gerda Ryti oli tutustunut monipuolisesti Euroopan aatteellisiin virtauksiin ja historiaan. Syvällisimmin hän perehtyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti nousevaan spritualismiin. Koska spiritualistista kirjallisuutta ei vielä ollut kotimaisilla kielillä, Gerda Ryti tilasi kirjoja Englannista. Sir Arthur Conan Doylen kirjoittama kaksiosainen The History of Spiritualism, oli kirja, jonka Gerda Ryti luki useaan kertaa. Rytin spiritualistinen kirjasto käsitti yli 70 teosta.
Helmi Krohnin alkaessa 1930-luvun puolivälissä kääntää alan teoksia suomeksi, Gerda Ryti ja Ruth Serlachius auttoivat Krohnia löytämään suomenkieliset vastineet. Käsitteet piti luonnollisesti ymmärtää syvällisesti, jotta ne voitiin ilmaista. Tätä kautta Gerda Rytillä oli suuri vaikutus spiritualismin leviämiseen Suomessa.
Gerda Rytin aika presidentinlinnan emäntänä edellytti edustamista, mutta myös vaikeiden aikojen kestämistä ja itsekuria vaativaa esikuvana olemista. Gerda Ryti uskoi, että jokaisella on oma tehtävänsä suuressa kokonaisuudessa.
Lotta Svärd -järjestön 20-vuotisjuhla 26.3.1941 Messuhallissa. Edessä vasemmalta: Fanni Luukkonen, Risto Ryti, Gerda Ryti ja Rudolf Walden 1. rivi oikealta: Edvard Hanell, Hugo Österman, Aladár Paasonen, Axel Erik Heinrichs ja rivin vasemmassa reunassa Märta Björkenheim 2. rivi oikealta: 2. Armas-Eino Martola, 3. Erik von Frenckell, 3. Oiva Olenius 3. rivi oikealta: 2. Bertel Heinrichs, 3. Martti Vihma, 4. Uuno Tiirikkala, 5. Väinö Forsberg, 6. Eino Virkki, 7. Lennart Hannelius, 9. Per Ole Ekholm. Kuva:
Museovirasto
Gerda Rytistä tuli maan ensimmäinen nainen vaikeassa poliittisessa tilanteessa keskellä maailmansotaa. Presidentin puolisona hän tuki Ester Ståhlbergin työtä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Hän vieraili ahkerasti sotasairaaloissa, sotaorpojen luona ja vaikkapa talkooleireillä. Radiopuheissaan hän rohkaisi sekä tulilinjassa että kotirintamalla työskenteleviä. Merkittävin puheista oli heinäkuussa 1944 Kannaksen läpimurtotaistelujen aikana. Hänen ehdotuksestaan keskipäivä julistettiin kansan yhteiseksi rukoushetkeksi ja Yleisradio soittaa edelleen keskipäivän merkiksi Turun tuomiokirkon kelloja.
Rouva Gerda Ryti puhuu radiossa. Kuva: V. Pietinen. SA-kuvat.
Sodan jälkeen Gerda Ryti oli miehensä tukena tämän joutuessa eroamaan presidentin virasta ja saatua vankilatuomion niin sanottuna sotasyyllisenä. Hän vetäytyi lähes täysin julkisuudesta ja omistautui miehensä henkiseen tukemiseen vankilavuosina ja hoitamiseen tämän vapauduttua 1949. Risto Ryti kuoli 1956. Gerda Ryti eli tämän jälkeen vielä lähes kolmekymmentä vuotta yksityisyydessä perheensä kanssa. Hän osallistui naisten kansainvälisen kulttuurijärjestö Lyceumklubin toimintaan ja oli omassa piirissään seurallinen ja aktiivinen kulttuurinkuluttaja. Hänen harvat julkiset esiintymisensä olivat uutistapahtumia, koska kansa ymmärsi hänen ja Risto Rytin joutuneen kärsimään maassa vallitsevan oikeuskäsityksen vastaisesti.
Gerda ja Risto Rytin välinen rakkaus ja keskinäinen luottamus oli harvinaisen suurta. Tästä kertoo kaksi sitaattia Kaija Valkosen ja Elina Koivusen kirjoittamasta artikkelista ”Risto & Gerda Ryti. Sinä olet pelkkää valoa, ja pelkkää lämpöä” (Suurin on rakkaus. WSOY 1997). Hiukan ennen häitä sulhanen kirjoitti morsiamelleen: ”Sinä olet niin puhdas, niin hyvä, niin jalomielinen. Minä tunnen olevani Sinun vaikutuksesi alainen ja sieluni puhdistuvan kuin tulessa.” Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Gerdan 60-vuotispäivänä, Risto kirjoitti sellistään Katajanokan vankilassa: ”Rakastan Sinua nyt vanhoilla päivilläni vieläkin enemmän kuin silloin, joskus kaukana menneisyydessä, kun menimme naimisiin. – – – Yhteinen seikkailumme tässä realiteettien maailmassa on oikeastaan ollut hauska ja antoisa – – -.”