Presidentti
Presidentti Risto Ryti ja rouva Gerda Ryti. Kuva: Museovirasto.
Moskovan rauhan allekirjoittajana Rytistä tuli venäläistenkin silmissä rauhan pääministeri, ja siten hyväksyttävä persoona Suomen presidentiksi joulukuussa 1940 Kyösti Kallion luovuttua tehtävästään sairauden vuoksi. Vaikka eroavalle presidentille esitettiin useitakin potentiaalisia seuraajia, Ryti vei loppujen lopuksi ylivoimaisen voiton. Kallio oli ehtinyt esittää toiveen Rytin valinnasta seuraajakseen, ja myös Mannerheim oli asettanut arvovaltansa pääministerin taakse. Eduskunta valitsi Risto Rytin Tasavallan Presidentiksi vuosiksi 1940–1943 ja vuonna 1943 uudelleen.
Presidentti Kallio ja Ryti puolisoineen presidentin linnassa tunti ennen Kallion kuolemaa Helsingin rautatieasemalla. Vasemmalta: Presidentti Kyösti Kallio, rouva Gerda Ryti, rouva Kaisa Kallio ja uusi presidentti Risto Ryti. Kuva: Museovirasto.
Presidentti Risto Rytin ja ylipäällikkö C. G. Mannerheimin suhteet olivat hyvät ja he pohtivat usein luottamuksellisesti asioita. Jatkosodan aikana suhteisiin tuli kireyttä ja Mannerheim päätyi pyytämään eroa ylipäällikön tehtävistä. Ryti taivutteli Mannerheimin vetämään erokirjeensä takaisin ja asiallinen korrektius säilyi koko sodan ajan. Sekä Rytin että Mannerheimin ulkopoliittiset ratkaisut perustuivat 1941 uskoon, että Saksa voittaa mahdollisessa sodassa Neuvostoliiton.
Presidentti Risto Ryti, sotamarsalkka Mannerheim, pääministeri J. W. Rangell. Lipola-Taipale-Käkisalmi 8.10.1941. Kuva: Vänrikki R. Ruponen. SA-kuvat.
Risto Ryti oli valittu presidentiksi Kallion kauden loppuajaksi eli vuoteen 1943. Vuoden 1937 valitsijamiehet kokoontuivat vaaliin, kun uusia valitsijamiesvaaleja ei voitu ajatella pidettäväksi sotatilanteessa. Ryti valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Niin Ryti kuin Mannerheimkin olivat alkaneet epäillä Saksan sotamenestystä jo alkutalvesta 1942. Ryti katsoi, ettei ollut moraalisesti oikeutettu vetäytymään vastuusta.
Presidentti Ryti pitää radiopuhetta. Kuva: V. Pietinen. SA-kuvat.
Vuonna 1943 muodostettiin kokoomuksen puheenjohtajan, professori Edwin Linkomiehen johtama ”rauhanhallitus”, joka ryhtyi valmistelemaan rauhaa. Toimintamalliksi alkoi hahmottua Rytin uhraaminen. Linkomies ryhtyi selvittämään, mitä mahdollisuuksia tasavallan presidentillä on omissa nimissään tehdä valtakuntaa sitovia päätöksiä ja sitoivatko nämä päätökset hänen seuraajaansa. Näin ennakoitiin tilannetta, joka toteutui runsas vuosi myöhemmin kesällä 1944, kun Ryti allekirjoitti niin sanotun Ribbentrop-sopimuksen.
Kesällä 1944 Suomen hallitus etsi neuvotteluyhteyttä neuvostohallitukseen Tukholman kautta. Neuvostoliitto tiedotti olevansa valmis neuvottelemaan, kunhan ensin saisi tasavallan presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman vakuutuksen Suomen antautumisesta ehdoitta. Ryti ja Tanner kannattivat vastaamista Neuvostoliitolle, mutta Linkomies ja Mannerheimin olivat vastaan.
Samanaikaisesti Suomeen saapui yllätysvierailulle Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop, joka vaati hallitusta sitoutumaan taistelun jatkamiseen. Vastalahjaksi hän lupasi Suomelle sen kipeästi tarvitsemaa sotilaallista apua. Ryti taipui antamaan henkilökohtaisen sitoumuksen taistelun jatkamisesta tietäen uhrautuvansa Suomen hyväksi.