Risto Ryti seura ry

Politiikka

Vuonna 1919 Risto Ryti valittiin eduskuntaan Kansallisen edistyspuolueen listoilta. Samaan aikaan Rytin poliittinen oppi-isä ja esikuva K. J. Ståhlberg valittiin ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi. Ryti toimi kansanedustajana 1.4.1919–30.4.1924 Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja 2.9.1927–31.7.1929 Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä valittuna.

Eduskunnassa hän sai 1919 lakivaliokunnan puheenjohtajan tehtävän. Tässä tehtävässä hän oli eri kannalla kuin presidentti Ståhlberg, eikä hyväksynyt punavankien armahdusta. Eduskunnassa Ryti toimi myös valtiovarainvaliokunnan jäsenenä 1920 ja puheenjohtajana 1921–1922 sekä laki- ja talousvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä.

Risto Ryti toimi jäsenenä useissa taloudellisia kysymyksiä käsittelevissä valtion komiteoissa, intendentuurikomitean jäsenenä 1919, valtion tilintarkastajana 1920, eduskunnan oikeusasiamiehen varamiehenä 1920, Suomen Pankin tilintarkastajana 1920, edistyspuolueen veropoliittista ohjelmaa käsittelevän komitean jäsenenä 1920, edistyspuolueen puoluehallituksen ja toimeenpanevan komitean jäsenenä 1921–1928, edistyspuolueen puolueohjelmaa laativan valiokunnan jäsenenä 1923–1926.

Professori Vennolan hallituksen ensimmäinen kokoontuminen 11.4.1921 Helsingissä. Pöydän ympärillä vasemmalta maatalousministerin apulainen Juho Niukkanen, kulkulaitosministeri Erkki Pullinen, kirkollisministeri Niilo Liakka, oikeusministeri Heimo Helminen, sisäministeri Heikki Ritavuori, maatalousministeri Kyösti Kallio, pääministeri J. H. Vennola, ulkoministeri Rudolf Holsti, sosialiministeri Vilkku Joukahainen, sotaministeri Onni F. Hämäläinen, kauppaministeri Erkki P. Makkonen ja rahaministeri Risto Ryti. Kuva: Harald Rosenberg. Museovirasto.

Risto Ryti nimitettiin J. H. Vennolan II hallituksen (9.4.1921–2.6.1922) ja Kyösti Kallion I hallituksen (14.11.1922–18.1.1924) valtiovarainministeriksi. Dosentti Seppo Tiihonen arvioi, että Rytin nimitys valtiovarainministeriksi osoitti ainakin kolmea asiaa: ensinnäkin häntä pidettiin lahjakkaana, sillä hän oli nuori poliitikko, toiseksi nimitys osoitti hänen olevan hyvin verkottunut ja kolmanneksi hän oli suuntautunut talousasioihin. Ryti ansaitsi kannuksensa valtiovarainministerin tehtävissä, sillä hän uudisti juuri itsenäistyneen Suomen valtion tulo- ja menoarviokäytännön. Rytin ansiosta Suomen valtio saavutti ulkovaltojen luottamuksen kyvystä hoitaa taloutensa.

Risto Ryti luonnehti talouspolitiikan päätöksentekoa ja myös omaa toimintaansa: ”Kansakunnan hyvinvointi perustuu siihen, kuinka paljon se voi hyödyllistä ja kaupaksi käypää tavaraa tuottaa. Tämän taas ratkaisee se, paljonko kansa haluaa tehdä työtä ja minkälainen tuotantokoneisto sillä on ja paljonko raaka-aineita on käytettävissä. Jotta palkat voisivat olla korkeita, täytyy teknillisen koneiston olla hyvä. Se edellyttää pääomanmuodostusta, ja siten pääomanmuodostus, niin vähän kuin sille nykyänsä arvoa pannaankin, on eräs kaikista tärkeimpiä tekijöitä kansan elinkannan ylläpitämisessä ja kohottamisessa. … Tämä on sitä aritmetiikkaa, joka osoittaa oikean tien pankinjohtajille heidän sijoituksissaan, poliitikoille heidän lainsäädännössään ja koko kansalle sen taloudellisissa pyrkimyksissä.”

Toimittaja H. R. Knickerbocker haastatteli vuonna 1935 Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja Risto Rytiä Suomen talouden hoidosta. Helsingin Sanomat 17.5.1935.

Vuonna 1924 Risto Ryti valittiin myös Helsingin kaupunginvaltuustoon ja hän toimi kaupungin talousvaliokunnan jäsenenä 1926–1927. Helsingin valtuustossa hän noudatti samaa ankaraa linjaa kuin Suomen Pankin johtajana vastustaen työttömyystöiden järjestämistä ja köyhäinapuun tarkoitettujen menojen lisäämistä.

Presidentti K. J. Ståhlberg mainitsi jo syksyllä 1923 Risto Rytin yhtenä mahdollisena seuraajaehdokkaanaan: ”Ottaisivat Rytin, hän on itsenäinen eikä suosio vaikuta häneen. Hänellä on hyvä ja varma kurssi.” Niinpä Kansallinen edistyspuolue asetti Rytin presidenttiehdokkaakseen vuoden 1925 vaaleissa. Ryti sai toisella äänestyskierroksella eniten kannatusta eli 102 valitsijamiesääntä. Kolmannella äänestyskierroksella voiton vei Lauri Kristian Relander äänin 172–109. Rytin nimi oli esillä myös 1931 presidentinvaaleissa, mutta edistyspuolue valitsi ehdokkaakseen Ståhlbergin. Tuolloin valituksi tuli P. E. Svinhufvud.